Raamatussa näemme kehotuksia odottaa Jumalaa, esimerkiksi Psalmissa 42. Psalmin kirjoittaja kysyy omalta sielultaan: ”Miksi olet masentunut sieluni, miksi olet minussa niin levoton?” Sitten hän itse vastaa kysymykseensä sanoen: ”Odota Jumalaa, sillä vielä minä saan kiittää Häntä Hänen kasvojensa avusta.” Toisaalta kirjoittaja oli siis masentunut ja levoton, mutta toisaalta hän sisimmässään antoi itselleen hyvän neuvon. On hyvä oppia kuuntelemaan itseään, mutta samaan aikaan täytyy oppia antamaan Jumalan Sanan mukaisia neuvoja itselleen. Tässä elämän mallissa tuntemukset eivät ohjaa käyttäytymistä, niin että masentuneisuus ja levottomuus saisi jatkua epätoivoon saakka. Ei, vaan hengellinen mieli ohjaa ajatuksen kulkua. Kun odottaa Jumalan apua elämäänsä, niin silloin ei tarvitse odottaa turhaan, vaan voi odottaa toivossa, jossa nojaudutaan Jumalan lupaukseen, ja apuun. Siinä odotuksessa voi olla tyytyväinen ja rauhoittaa omaa sydäntään totuuksilla Jumalan Sanasta.
Siunausta viikkoosi Juha Haatanen
