Elämä elämässä

Jumala on elämän antaja ja elämää on monessa muodossa maan päällä. Korkein elämän muoto on tietenkin elämän Luojalla ja antajalla. Hän on elämä itse! Me ihmiset, jotka olemme elossa biologisesti ja psyykkisesti, elämme sitä elämää, joita edellämainitut tarjoavat. Mutta samalla sisimmässämme me kaipaamme, jotakin vielä enemmän, jotakin, joka tyydyttäisi ja rauhoittaisi levottoman sisimpämme. Jumala on pannut iankaikkisuuskaipuun sisimpäämme. Jos elän ainoastaan biologisesti ja psyykkisesti niin henkeni jää vaille elämää. Ruumiissani virtaa veri, joka kantaa elämää eri osiin ruumiissani, sielussani toimii mieleni, joka ajattelee ja määrää käyttäytymiseni, siellä on tahdon, tunteitten ja omantunnon toimintaa. Mutta henkeni minussa etsii korkeuksia ja syvyyksiä, joihin sieluni, sen luonnollisessa tilassa ei yllä. Tarvitsen elämää elämääni, tarvitsen sitä että henkeni tulee ravituksi Jumalasta, siitä että Hän nostaa ajatukseni korkeammalle, kuin vain siihen mitä voin nähdä, tuntea ja koskea.
Hengessäni voin kokea Jumalan Sanan kohottava minut asemaan, jossa ymmärrykseni itsestäni ja Jumalasta on totuuden mukainen. Jumalan Sana on se objektiivinen totuus, jossa ymmärrän elämäni merkityksen ja tarkoituksen. Sanaan ei vaikuta ihmisten mielipiteet, eivät edes omat mielipiteeni. Jumalan Henki Sanasta tuo elämän psyykkiseen elämääni, Hän neuvoo minua ajattelemaan oikein, ilman maailman manipulaatioita. Jumalan elämä antaa elämän jopa biologiseen elämääni siten, että toimin korkeampien arvojen mukaisesti, kirkastaen elämälläni Jumalaa ja omaten merkityksen omassa elämässäni.
Siunattua viikkoa. Juha Haatanen