Kutsu ylhäältä ja alhaalta

Paavali sanoo rientävänsä kohti päämäärää saadakseen voittopalkinnon, jonka omistamiseen Jumala on kutsunut hänet ylhäältä. (Fil 3:14) Jumalan kutsussa on aina viisaus mukana. Mihin tahansa Jumala meidät kutsuukaan, niin siinä on aina Jumalan viisaus mukana. Pelastuskutsussa on mukana viisaus, jota maailma pitää hulluna, koska siinä ihmistä kutsutaan uskomaan Jeesuksen sovitustyöhön ristillä. Elämän vaelluskutsussa on Jumalan viisaus, josta maailma ei välitä, sillä se on heille vaivalloista. Mutta molemmat ovat uskovalle todellisia aarteita.
Kutsu voittopalkinnon omistamiseen mielestäni on kuitenkin kaikkein hienoin kutsu. Voittopalkinto on mielellinen voitto, jossa omistetaan täydellinen pelastusvarmuus. Jeesus on voittanut minut omakseen täytetyn työnsä kautta, nyt minä tahdon omistaa täydellisen pelastuksen ja Jeesuksen itselleni, se tapahtuu sen kautta että Jumala kutsuu minut siihen ylhäältä. Se on se viisaus, joka tulee ylhäältä. (Jaak 3:17) Sen tuloksena uskovalla on rauha sydämessään. Pelko, ahdistus ja epävarmuus on poissa, kun omistaa voittopalkinnon, eli yhteyden Jeesuksen kanssa. Jumala on ensisijaisesti kutsunut meidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. (1Kor 1:9) Se on todellinen voittopalkinto!
Mutta on toinen kutsu, kutsu joka tulee alhaalta, se kutsu on vihollisen kutsu ja se on osoitettu ihmisen vanhalle luonnolle. Se kutsu pyytää elämään luonnollisessa voimassa, se kutsuu vilpillisyyteen ja ylpeyteen.
Opin tuntemaan kauan sitten erään miehen, joka vankilassa tuli uskoon. Vankilassa hän eli vahvassa uskossa ja oli esimerkillinen juuri uskoon tullut mies. Vapauduttuaan hän perusti automaalaamon, sillä hän oli sen alan ammattilainen. Kävin häntä tervehtimässä kerran ja juttelimme hänen elämästään ja hän sanoi minulle: ”Juha, et voi uskoa miten minua kiusataan jatkuvasti tekemään vilppiä laskutuksen kanssa. Jatkuvasti tulee houkutuksia velottaa asiakkailta liikaa, ja kiertää verotukseen liittyviä velvollisuuksia.” Hänen vanha elämänsä kutsui häntä takaisin vanhoihin elämän malleihin. Siinä on myös viisaus, mutta se viisaus on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. (Jaak 3:15) Siinä ei ole lepoa, eikä rauhaa. Uskon hänen selvinneen ja myös siihen että hän mielummin totteli taivaallista kutsua.
Samanlaista kutsua jokainen kristitty kuulee, kutsua joka vetää alas maallisiin, mutta me haluamme totella mielummin sitä kutsua, joka kutsuu meitä ylöspäin, taivaallisiin, sinne missä elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.
Siunattua viikkoa Jumalan kutsussa vaeltamiseen. Juha Haatanen