Raamatussa kauniilla tavalla meille kuvataan Vapahtajan syntyminen Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa. Jumala ilmoitti siitä ensin lammaspaimenille ja sitten myöhemmin muille Israelissa. Pian sanoma Hänestä saavutti ihmisiä, jotka olivat Häntä innokkaasti odottaneet. Ja viimein sanoma tuli meille pakanoille, jotka emme Häntä osanneet edes odottaa.
Ne jotka tunsivat Vanhan testamentin lupauksia Messiaasta, Hän ilmaisi itsensä, mutta kävi niin että useimmat heistä eivät ottaneet Häntä vastaan, mutta niille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat Häneen.
Ajattelin tässä sitä aikaa, joka on Vapahtajan syntymän ja itse-asiallisen vapautuksen välissä. Pelkkä sanomakin siitä, että nyt Vapahtaja on syntynyt, oli suuri uutinen, mutta kuitenkin oli vielä matkaa siihen, että Hän todellisesti vapauttaisi Israelin ja sitten myös meidät, pakanakansat. Suurta osaa tässä nyt näyttelee usko! Niinkuin näemme edellisestä raamatunjakeesta, niin Herra antoi voiman tulla Jumalan lapseksi niille, jotka uskoivat Häneen. Usko toi pelastuksen tietoisuuden ja toivon siitä. Usko siis auttaa ihmistä jatkamaan elämässä eteenpäin ja estää toivottomuuden ja masennuksen.
Paavali mielestäni hienolla tavalla kuvaa tätä asiaa, kun hän sanoo: ”Toivossa me olemme pelastetut.” Usko ja toivo ovat läheisiä käsitteitä toisilleen. Kun Usko on syntynyt ihmisen sisimmässä, niin silloin toivo syntyy uskon pohjalta.
Me odotamme sisimmässämme lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta, niin kuin Roomalaiskirjeessä sanotaan. Odotamme ja huokaamme koko luomakunnan kanssa sitä hetkeä, kun Vapahtaja näyttäytyy meille koko kirkkaudessaan ja me koemme täydellisen vapautuksen. Se hetki on tulossa ja me, joilla on lupaus Vapahtajasta odotamme sitä hetkeä, varmoina siitä että kaikki lupaukset, joita Raamatussa on Vapahtajasta ja Hänen teoistaan ovat todellisuutta.
Elämme nyt kahden tietoisuuden välissä. Ensinnäkin sen mahtavan tietoisuuden, että meille on syntynyt Vapahtaja ja toiseksi sen tietoisuuden, että Hän vapauttaa meidät täysin kaikesta synnistä ja turmeluksesta, joka maailmassa vallitsee. Uskomme tulevaan vapautukseen vapauttaa meidät jo nyt monesta sydänsurusta, sillä me luotamme, että Vapahtajamme kulkee nyt, joka päivä kanssamme, puhuen ja opettaen meitä elämään viisaasti tämä aika, joka on vain hetken kestävä ahdistus. Mutta viimein se tuottaa iankaikkisen, määrättömän kirkkauden meille iankaikkisesti. Herra Jeesus on iankaikkinen Vapahtaja joka vapautti, vapauttaa koko ajan ja vapauttaa lopullisesti tulevaisuudessa. Hän on myös muuttava tämän alennustilan ruumiimme, oman kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. Silloin kuolema on nielty ja voitto saatu!
Siunattua aikaa noiden kahden tietoisuuden välissä.
Juha Haatanen
Elämän Syke 