Rukous on kommunikaatiota ihmisen ja Jumalan välillä, ja siihen liittyy hyvin läheisesti usko. Usko siihen, että Jumalan on ja että Hän kuuntelee rukouksiamme. Mitä mieltä olisi puhua Jumalalle, johon en usko tai joka ei kuule rukouksiani.
Raamatussa näemme kehotuksia uskoa siihen, että Jumala on ja että Hän kuulee rukouksiamme. Mutta meissä on myös luonnollinen puoli, joka helposti epäilee molempia – Jumalan olemassaoloa ja jos vaikka Hän olisikin, niin onko Hänellä todella intoa kuunnella rukouksiamme ja ja halu vastata niihin. – Mutta jos annamme mielemme vaeltaa epäuskoon, niin sen mukana menee toivo, ja toivon menettämisen myötä menee elämän ilo. Se puolestaan ei sitten tunnu elämän arvoiselta elämältä. Niinpä on parempi hakeutua vain lähelle Jumalaa ja pyytää Häneltä uskoa ja luottamusta siihen, että Hänellä on intoa kuunnella rukouksiamme ja halua vastata niihin. Vain siten voimme säilyttää uskomme ja toivomme. Jumala uskollisesti vakuuttaa meitä Pyhän Henkensä kautta siitä, että Hän kuulee rukouksemme, on kiinnostunut elämästämme ja on vastaamassa rukouksiimme. Mutta yksi asia on hyvä pitää mielessä, nimittäin se että Herra ei vastaa rukouksiimme, juuri sillä tavalla, kun me olemme vajavaisen ymmärryksemme mukaan Häneltä pyytäneet. Hän vastaa meille suuremman viisautensa mukaan, joka koituu meidän ja rukouskohteemme todelliseksi parhaaksi.
Olkaamme siis uskollisia vetäytymään Häntä lähelle, ja siten voimme purkaa taakkamme Hänelle ja saada tietoisuus, että meidät on kuultu ja voimme jatkaa elämäämme kevein mielin. Hän on uskollinen Jumala ja me saamme vielä kiittää Häntä, Hänen suuresta avustaan. Kaiken kokemamme jälkeen, taivaassa viimein sanomme: ”Kaikki meni juuri oikein!”
Jumala on uskollinen, olkaamme mekin uskollisia Hänelle!
Juha Haatanen
Elämän Syke 