Lähimmäisenrakkaus

Jumalan rakkauteen kulminoituu koko kristillinen elämä. Se lähtee liikkeelle siitä, että Jumala on rakkaus, ja Hän rakastaa ihmistä ja jatkuu siten, että Jumalan rakkaus on vuodatettu ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta. Rakkauden jatkuminen ihmisille siis edellyttää, että henkilö on tullut uskoon ja saanut Pyhän Hengen lahjan. Jos asian laita on niin, että Henkilön sydämessä asuu Jumalan Pyhä Henki, niin silloin hänen Sydämessään asuu myös Jumalan luonne, eli Jumalan rakkaus. Silloin ja vasta silloin ihminen oppii rakastamaan Jumalaa. Ympyrä on sulkeutunut, Rakkaus on lähtenyt liikkeelle Jumalasta, kiertänyt ihmisen kautta ja päätyy Jumalaan.
Jeesuksen antama rakkauden käsky on oikeastaan ainoa käsky, jonka Hän antoi seuraajilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut, että tekin niin rakastatte toisianne.” Kuulostaa ensin helpolta, mutta tarkemmin ajateltuna todella vaativa haaste, rakastaa, niin kuin Jeesus rakasti!
Miten voisimme rakastaa niitäkin ihmisiä, joista emme pidä? Kuinka Jumala ratkaisi tämän ongelman, kuinka hän rakasti syntistä? Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ihmistä. Jos ihminen on sidottu syntiinsä, niin häntä kutsutaan syntiseksi, mutta kun hänet voidaan erottaa synnistään, niin silloin Jumalan rakkaus voi vapaasti olla koettavissa. Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo, että Jumala rakasti meitä jo silloin kun me vielä olimme syntisiä, niin paljon että antoi Poikansa syntisten edestä kuolemaan. Jumala kun ei elä ajassa, vaan hän tietää asiat ennen kuin ne tapahtuvat. Hänen mielessään Jeesus oli kuollut syntisten edestä paljon ennen, kuin se ajassa tapahtui. Niinpä Hän voi ajatella etukäteen rakastavansa jokaista ihmistä yksilönä jo ennen, kun ihminen on vastaanottanut syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen kautta. Jos ihminen on sidottu syntiinsä, niin se estää Jumalan rakkauden kokemisen, ei siis kuitenkaan sitä tosiasiaa, että Jumala rakastaa häntä sellaisenaan.
Silloin kun ihminen kykenee eristäytymään synnistään siten, että luovuttaa ne pois Jeesukselle, Hänhän itse asiassa kantoi ne kerran ristillä meidän puolestamme. Silloin ihminen voi kokea Jumalan rakkautta, kun sydän ei syytä ja synnin aiheuttama syyllisyys on poistunut, silloin ihminen voi vapaasti katsoa kohti taivasta, tavoittaa Jumalan kasvot, Hänen rakastavat silmänsä ja sanoa: ”Jumala rakastaa minua, kiitos Sinulle Jeesus.”
Jumala ei rakasta ihmistä siksi, että ihminen on rakastettava, vaan siksi että Hän on rakkaus!
Siunattua viikkoa Juha Haatanen